Partiopoikatoiminta alkoi Lauritsalassa 30-luvun puolessa välissä, Tikka-vartio aloitti vuonna 1936 Väinö Kivistön johdolla. Vuoden 1940 keväällä, seurakunnan ottaessa toiminnan suojelukseensa syntyi partiopoikalippukunta Lauritsalan Siniveljet. Perustava kokous pidettiin 15.6.1940. Ensimmäiseksi lippukunnanjohtajaksi valittiin pastori Veli-Valio Kaukovaara, jonka ehdottama lippukunnan nimi on. Nimestä selviää lippukunnan kotipaikka ja liitto, Siniset Partiopojat, johon lippukunta liittyi. Perustettaessa lippukuntaan liittyi 51 jäsentä. Ensimmäinen partiopoikien lupauksenanto oli 7.7.1940.

Lippukunnan jäsenmäärä on vaihdellut 24:n ja 125:n välillä, jäsenmäärä on kuitenkin viime vuosina pysynyt melko vakaana siinä 120 maksavan jäsenen kieppeillä. Pienoista kasvusuuntaa on kuitenkin oletettavissa kun tarkastellaan lippukuntaan viime vuosina liityneiden poikien määrää.

Lippukunnalla on useita partioperinteitä, kuten esimerkiksi kynttilöiden teko, joita tehdään vuosittain noin 2000 kappaletta, siniveljien oma lippu, huivi, marssilaulu ja huuto, Lauritsala-paikkakuntatunnus ja Rinkka-lehti. LSV:n ensimmäisen lipun suunnitteli Sulo Karpio ja uudempi lippu on Pauli Sihvolan tuotos vuodelta 1960.

Lippukunnan lehti Rinkka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1963 ja lehti ilmestyy edelleenkin, sisältäen vartiolaisten, vartionjohtajien tai kenen tahansa lpk:n henkilön kirjoituksia menneistä tapahtumista tai miksei tulevistakin.

Lippukuntamme sisarlippukunnan, Lauritsalan Sinisiskojen kanssa meillä on myös jonkin verran yhteistoimintaa, jota yritämme kovasti kehittää. Yhteisen tukiyhdistyksemme, Lauritsalan Partiotuki ry:n hallinnassa oleva Päihäniemen leirialue kämppineen on molempien lippukuntien ahkerassa käytössä ympäri vuoden.

LAURITSALAN SINIVELJET - PARTIOMUSEON VUOSIKIRJASTA 98

Lippukunta perustettiin 15.06.1940, vaikka vähäistä toimintaa olikin ollut aikaisempinakin vuosina. Lippukunta liittyi silloiseen NMKY:n Siniset Partiopojat järjestöön. Lippukunnan vesipartiointi oli alussa yhden vartion toimintaa, jota lippukunta ei varsinaisesti tukenut. Toiminta lähti käyntiin sodan jälkeen Hirvi-vartion käytössä olleesta soutuveneestä. Kaukaan kuorimon vieressä sijaitsevassa puunkuoria täynnä olevassa lahdessa oli erään kaukaalaisen opettajan sota-aikana hylkäämä purjevene, josta näkyi vain vähän keulaa kuorijätteen seasta. Opettaja lahjoitti veneen Hirvi-vartiolle, joka lapioi sen esiin. Runko oli edelleen käyttökelpoinen ja talkoilla sekä vanhempien avustuksella vene saatiin kuntoon. Sillä Hirvi-vartio purjehti pari kesää Myrskylintu nimisenä. Se myytiin Muukossa toimivalle vartiolle. Ryhdyttiin etsimään suurempaa venettä.

Vaneritehtaan tukkikentältä löytyi konttoripäällikkö Quistin moottorivene, joka oli ollut koko sota-ajan kuivilla. Pojat saivat veneen käyttöönsä ja suurella innostuksella kunnostivat sen. Siihen hankittiin Ares-merkkinen moottori. Vesille laskussa vene upposi, mutta turvottuaan se pysyi pinnalla ja varustettiin moottorilla. Alus sai nimekseen Hoppa.

Ajetaan me poijaat kyydillä, kyllä vartio kyydin maksaa. Vartion tallis on sellainen hoppa, että kyllä se juosta jaksaa

Sodan jälkeen bensiini oli kortilla eikä pidempiä retkiä tehty. Seurakunnan nimissä anotulla "seurakunnan metsien tarkastukseen" tarkoitetulla parinkymmenen litran erällä ei paljon liikuttu. Onneksi musta pörssi, josta sai muutaman kupongin ostettua. Kerran Hoppa kävi Suur-Saimaan lomakylässä. 1940-luvulla tilattiin Muhlin veneveistämöltä 5,5 metrin pituinen runko, johon pojat rakensivat itse ohjaamon. Uudella veneellä risteiltiin Kuopioon saakka. Hirvi-vartion jäsenten mennessä armeijan leipiin vuonna 1950, vesipartiotoiminta hiljeni vähäksi aikaa.

Sitten hankittiin Sulka-vene ja myöhemmin luokaton matkavene, joka kunnostettiin ja myytiin Joutsenon Nuotioveljille. Seuraavaksi hankittiin Tornatorin Kerho ry:ltä kahdeksan metrinen moottorivene Tavi keväällä 1963. Alusta jouduttiin kunnostamaan varsin paljon, mutta sen aikana aloitettiin varsinainen merikoulutus. M/v Tavilla käytiin mm. Savonlinnassa, Mikkelissä ja Puumalassa. Pisin kymmenen päivän purjehdus tehtiin Kuopioon kesällä 1966. Loppuaikoina Tavista tuli hieman vuotava, kun sillä ajettiin matalikon yli ja potkuriakselin läpivienti rikkoutui. Matkojen aikana syntyi käsitys siitä millainen vene olisi lippukunnan käyttöön sopivin. Sen tulisi olla teräsrakenteinen, jotta se kestäisi kolhujakin eikä kärsisi ollessaan kuivilla johtajapulan vuoksi.

Puumalan Hurissalosta löytyi runko, joka ostettiin syksyllä 1968. Ulkonaisesti alus oli huonossa kunnossa, mutta talkoilla, vekseleillä ja eri yritysten tuella se saatiin kuntoon. Kasteessa se sai nimen Susanna. Vesille lasku tapahtui elokuun ensimmäisenä päivänä 1969. Seuraavana kesänä ajettiin Pieliselle vanhan Wickströmin voimalla. Keväällä 1971 saatiin kuitenkin vaihdettua dieselkone. Tämän jälkeen suoritettiin risteilyjä kaikkiin Saimaan satamakaupunkeihin ja kesällä 1979 osallistuttiin Karelia-suurleirille Kolin maastossa. Merellä käytiin Saimaan kanavan kautta Suomenlahdella Loviisassa 1979 ja samana vuonna saatiin vanhan autoradiopuhelimen tilalle uusi meri-VHF.